ARI TERÄVÄN neljäs runokokoelma viihtyy hiljaisessa
talossa ja metsän äänimaisemassa. Se rakentuu 0,001 osaa (0,1 %) maapallon kokonaisbiomassasta edustavan, homo sapiens -lajin luonnossa edustavan, tietoisen ikäihmisen auditiivisista havainnoista ja samalla aistimodaliteettitrilogian, edellistä (Seitsemän väriä, Momentum 2024) visuaalista näkökulmaa havainnoineen kokoelman jatko-osa.
Äänimaisemat ovat erilaisia ja kuvaustyylit sen mukaisesti erilaisia, osa vain puhuttua ja sitten nauhoitteesta editoitua postmodernialyriikkaa: ”puhun seinille — kun kukaan ei kuuntele — ei tarvitse hävetä edes sanojaankaan — säkeitä äänisiepolle — joista sonetintekijät eivät osanneet edes haaveilla — lyyrisiksi kutsumiensa toimintatapojen laakereissaan — ”.
Kokoelmalle on luonnollisesti odotettavissa lähitulevaisuudessa visuaalista ja auditiivista täydentävä osa kinesteettisellä näkökulmalla, kehon liikkeen ja tuntoaistin kautta hahmottavana kokemuksena. Haptofoniset sarjat on omistettu kuuroutuneelle koiralle, kumppanille erilaisten
äänimaisemien poeettisessa havainnoinnissa.
ARI TERÄVÄ eli toiminnallisen elämänsä ajan yhteiskunnallisena vaikuttajana ja valmentajana sosiaalialan asiantuntijatehtävissä. Jälkeläisten lähdettyä maailmalle, hän löysi yksityisen maiseman metsän reunasta, ikääntyvä koira seuranaan, alkoi havainnoida sitä eettisesti, esteettisesti ja moniaistisesti vapaamuotoisina runokuvina.
